Usein kuvitellaan, että valmentajan tehtävä on tarjota neuvoja. Antaa oikea suunta, näyttää kartta ja sanoa “kävele tuohon suuntaan”. Mutta henkilökohtaisen valmentajan todellinen voima piilee jossain paljon syvemmässä.
Hän osaa kysyä oikeita kysymyksiä. Sellaisia, jotka saavat sinut pysähtymään. Ajattelemaan uudelleen. Näkemään asiat toisesta kulmasta.
Nämä kysymykset eivät ole sattumaa – ne ovat valmentajan terävin työkalu.
Miksi nämä kysymykset ovat niin tehokkaita? Siksi, että ne keskeyttävät automaattiajattelun. Ne pistävät miettimään, kyseenalaistamaan, ja ehkä – muuttamaan.
Ne eivät saavu syyttämään tai osoittelemaan, vaan herättelemään. Usein nimittäin emme edes huomaa, missä kohtaa jumiudumme – ennen kuin joku kysyy jotakin, mikä ei ole käynyt mielessäkään.
Kuvitellaan tilanne, jossa tunnet olosi täysin lukkiutuneeksi työelämässä. Et viihdy nykyisessä roolissasi, mutta et myöskään tiedä, mitä muuta haluaisit tehdä. Tuntuu kuin kaikki vaihtoehdot olisivat piilossa sumuverhon takana.
Valmentaja ei sano: “Sinun pitäisi vaihtaa alaa.” Sen sijaan hän kysyy:
– “Mitä arvoja ja osaamista arvostat eniten työssäsi?”
– “Miltä näyttäisi taianomainen työpäiväsi?”
Ja yhtäkkiä alat miettiä: mitä oikeasti toivot? Mikä sinulle merkitsee? Milloin tunnet olevasi omimmillasi?
Tällaisista hetkistä voi alkaa liikehdintä, joka hiljalleen kääntää suunnan. Ei siksi, että joku kertoi mitä tehdä – vaan koska sinä itse löysit vastauksen.
Valmentajan kysymykset eivät ole päätepiste. Ne ovat alku. Ne johdattavat keskusteluun, joka ei tapahdu vain valmennussessiossa – vaan jatkuu mielessäsi vielä pitkään sen jälkeen.
Se voi olla pieni kysymys, mutta vaikutus on suuri. Ehkä alat pohtia, miksi olet aina valinnut tietyntyyppisiä projekteja. Tai miksi olet vältellyt tiettyjä unelmia. Tai mitä päätöksiä olet tehnyt pelosta – ja mitä voisit tehdä rohkeudesta käsin.
Valmentaja ei anna sinulle ratkaisua. Hän auttaa sinua löytämään omasi.