On helppoa unelmoida. Vaikeampaa on pysyä uskollisena niille lupauksille, jotka on joskus intohimon vallassa tehnyt itselleen. Arki alkaa puskea päälle, väsymys ottaa vallan ja alkuinnostus voi kuihtua huomaamatta.
Juuri tässä kohtaa henkilökohtainen valmentaja astuu tärkeään rooliinsa.
Hän ei ainoastaan ohjaa tai neuvo – hän pitää sinut vastuullisena omille tavoitteillesi. Hän toimii kuin rehellinen peili, joka palauttaa sinut yhä uudelleen alkuperäisten haaveidesi äärelle. Ei moittien, vaan muistuttaen: “Tämä oli sinulle tärkeää. Muistatko vielä miksi?”
Kuvitellaanpa tilanne: olet päättänyt panostaa opiskeluun. Lupaat itsellesi, että tällä kertaa luet säännöllisesti ja valmistaudut huolella kokeisiin. Mutta sitten tulee kiireitä, houkutuksia, häiriötekijöitä. Kalenteri täyttyy, ja lupaus alkaa lipsua.
Valmentaja ei tule syyllistämään. Hän tulee tueksi. Hän muistuttaa, mitä halusit saavuttaa – ja miksi se oli sinulle merkityksellistä. Hän voi ehdottaa konkreettisia ratkaisuja:
– Viikkosuunnitelma, joka ei tunnu liian raskaalta
– Kalenteriin merkatut “opiskelutunnit” kuin tärkeät tapaamiset
– Kumppani, jonka kanssa seurata edistystä ja jakaa fiilikset
Kyse ei ole kurista tai kontrollista. Kyse on siitä, että joku välittää siitä, mitä sinä haluat – ja auttaa sinua pitämään siitä kiinni.
Yllättävää kyllä, valmentajan luoma vastuullisuus ei tunnu kahleelta. Päinvastoin. Se tuo ryhtiä, joka usein lisää motivaatiota. Kun tiedät, että joku seuraa edistymistäsi ja kysyy seuraavalla tapaamisella “Miten sujui?”, se saa sinutkin ottamaan tavoitteesi vakavammin.
Samaan aikaan valmentaja pysyy lempeänä – hän ymmärtää, että elämä ei ole suoraviivainen. Mutta juuri siksi hän muistuttaa: vaikka polku mutkistuu, suunta pysyy, kun sitoudut.
Lopulta valmentajan tuki auttaa sinua olemaan uskollinen sille, mitä oikeasti haluat. Ei siksi, että sinun täytyy – vaan siksi, että sinä haluat. Hän auttaa sinua pysymään valitsemallasi tiellä, silloinkin kun et itse ole ihan varma, jaksatko.
Ja usein juuri siinä hetkessä, kun olet vähällä antaa periksi, hän kysyy:
“Entä jos vielä kerran yrittäisit? Miltä se voisi nyt tuntua?”