Henkilökohtainen valmentaja ei ole vain neuvonantaja. Hän ei ole pelkkä opettaja tai suunnan näyttäjä. Hän on se ihminen, joka seisoo rinnallasi silloin, kun oma kompassi alkaa pyöriä ympyrää.
Elämässä tulee väistämättä hetkiä, jolloin itseluottamus horjuu. Tuntuu, ettei enää näe eteenpäin – tai pahimmillaan, ettei enää usko, että siellä olisi mitään nähtävää. Näinä hetkinä valmentajan ääni voi olla juuri se, joka kantaa yli. Hän näkee sinussa potentiaalin, joka on ehkä sinulta hetkeksi kadonnut näkyvistä.
Valmentaja ei pelasta sinua. Mutta hän voi sytyttää sen pienen, mutta ratkaisevan kipinän, jonka avulla sytytät itse itsesi uudelleen. Hänen kannustava asenteensa voi tuoda valoa silloinkin, kun itse näet vain harmaata. Ja juuri tuo valo saattaa olla se, mikä auttaa ottamaan seuraavan askeleen.
Motivaatio ei ole pysyvä tila. Se hiipuu ja palaa, aaltoilee ja katoaa. Mutta kun joku ulkopuolinen uskoo sinuun silloinkin, kun et itse jaksa uskoa – se voi olla käänteentekevää.
Kuvitellaanpa tilanne: liiketoimintasi sakkaa. Tunnet olosi epäonnistuneeksi. Haluat luovuttaa, koska näyttää siltä, ettei mikään kanna.
Valmentaja pysähtyy viereesi. Ei moralisoimaan, ei ratkomaan puolestasi – vaan muistuttamaan.
“Muistatko, kun viimeksi tuli vastaan seinä? Ja miten lopulta kiipesit sen yli? Tiedän, että pystyt siihen nytkin. Sinulla on jo kaikki, mitä tarvitaan.”
Näin yksinkertainen, vilpitön muistutus voi palauttaa sen uskon, joka oli hautautunut epäonnistumisen varjoon.
Valmentajan rooli ei ole tehdä sinusta jotain muuta. Hänen tehtävänsä on auttaa sinua näkemään, kuka sinä jo olet. Ja joskus, silloin kun olet kaikkein väsynein, hän kantaa hetken sitä uskoa, jonka aiemmin kannoit itse.
Se voi olla juuri se ero, joka kääntää suunnan.