Itsetuntemus. Se kuulostaa isolta sanalta, eikö? Jopa vähän etäiseltä. Mutta kun oikein pysähtyy miettimään, se on aika lailla kaiken ytimessä. Miten voit luottaa itseesi, tehdä valintoja, mennä eteenpäin – jos et kunnolla tunne itseäsi? Ja silti… harva meistä todella pysähtyy kysymään, mikä minua oikeasti ohjaa?
Tässä kohtaa moni törmää siihen yllättävään oivallukseen: ehkä en pääsekään yksin perille.
Valmentaja ei tule kertomaan, mitä sinun pitäisi tehdä. Hän ei tarjoa valmiita vastauksia. Mutta tiedätkö, mitä hän tekee? Hän esittää kysymyksiä, jotka saavat sinut ajattelemaan toisin. Hän auttaa sinua huomaamaan ne pienet – tai aika isotkin – ajatusmallit, jotka pitävät sinua paikallaan.
Monella meistä on tiedostamattomia uskomuksia, jotka ohjaavat elämää kuin näkymätön kaukosäädin. “En osaa”, “En ole tarpeeksi hyvä”, “Miksi edes yrittäisin?” Tunnistatko jotain näistä?
Kun valmentaja haastaa näitä uskomuksia kanssasi, alkaa tapahtua asioita. Ei mitään taikatemppuja – vaan rehellistä, inhimillistä tutkimista. Keskustelujen ja itsetutkiskelun kautta pintaan nousee uusia oivalluksia. Ja niillä on taipumus muuttaa koko peli.
Ajatellaan vaikka luovaa ihmistä – graafista suunnittelijaa, joka tekee upeita töitä, mutta jostain syystä epävarmuus hiipii aina mukaan. Tunnetko tyypin? Ehkä hän olet sinä.
Valmentajan rooli tässä voi olla mullistava. Hän ei poista epävarmuutta taikasauvalla, mutta hän voi auttaa käsittelemään sitä. Ymmärtämään, mistä se kumpuaa. Ja tärkeimpänä: muuntamaan se voimavaraksi.
Ehkä kyse onkin siitä, että aiemmat kokemukset ovat iskostaneet ajatuksen “en saa epäonnistua”. Tai että kritiikki tuntuu henkilökohtaisemmalta kuin sen tarvitsisi. Kun nämä sisäiset kaavat alkavat paljastua, ne eivät enää määritä yhtä vahvasti.
Valmentaja saattaa ehdottaa harjoituksia, jotka aluksi tuntuvat jopa vähän hassuilta. Kuka nyt oikeasti kirjoittaa listan omista onnistumisistaan? Mutta kun sen tekee, huomaa jotain tärkeää: sitä alkaa nähdä itsensä vähän eri silmin.
Itsemyötätunto ei ole silittelyä tai pään taputtelua. Se on tapa puhua itselleen niin kuin puhuisi ystävälle. Ja sen harjoitteleminen voi muuttaa paitsi tunne-elämää, myös työn laatua.
Kun alat nähdä vahvuutesi – ihan oikeasti nähdä ne – alat myös käyttää niitä rohkeammin. Luottamus omaan tekemiseen kasvaa, ja siitä hyötyvät kaikki: sinä itse, kollegasi, asiakkaasi.
Pikkuhiljaa syntyy uudenlainen minäkuva. Ei täydellinen, ei siloiteltu, mutta vahvempi ja kestävämpi. Ja se näkyy: suorituksissa, palautteessa, siinä miten astut huoneeseen.
Itsevarmuus ei ole enää jotain, mitä odotetaan saapuvaksi myöhemmin – se on osa arkea. Ja kun siihen yhdistyy itsetuntemus, syntyy yhdistelmä, joka vie eteenpäin, joskus jopa huomaamatta.
Henkilökohtainen valmentaja voi olla juuri se peili, jonka kautta alat nähdä itsesi uudessa valossa. Hän ei tee työtä puolestasi – mutta kulkee vierelläsi, kun teet sen itse. Ja joskus juuri se on se ero, joka tekee muutoksen mahdolliseksi.
Joten… milloin viimeksi pysähdyit kysymään itseltäsi, mitä minä oikeasti ajattelen itsestäni?