Henkilökohtainen valmentaja on erikoinen yhdistelmä: yhtä aikaa ystävä ja haastaja. Hän ei pelkästään tue ja kannusta – hän myös uskaltaa puskea sinua eteenpäin. Ja juuri siksi hänen roolinsa voi olla ratkaiseva. Usein suurimmat harppaukset tehdään vasta silloin, kun joku uskaltaa sanoa: “Minä näen, että pystyt tähän. Oletko valmis kokeilemaan?”
Miksi tämä haasteellisuus on niin tärkeää? Koska me ihmiset olemme mestareita jarruttamaan itseämme. Piilotamme lahjamme rutiinien taakse, selitämme itsellemme miksi “nyt ei ole oikea aika”, ja pysyttelemme turvallisesti tutussa. Mutta valmentaja näkee läpi näiden suojakerrosten – ja lempeästi mutta päättäväisesti haastaa sinua ottamaan askelia, joihin et ehkä yksin uskaltaisi.
Ja juuri siellä – mukavuusalueen rajalla – tapahtuu taikoja. Siellä syntyy kasvua, oivalluksia, uusia mahdollisuuksia.
Kuvitellaanpa tilanne: haaveilet omasta yrityksestä. Ajatus tuntuu kutkuttavalta, mutta samalla pelottavalta. Mielessä risteilee kysymyksiä: “Osaanko?” “Entä jos epäonnistun?” “Mitä muut ajattelevat?”
Valmentaja ei tuomitse. Hän kysyy. Hän auttaa sinua kaivamaan esiin, mikä epäröinnissäsi on totta – ja mikä pelkkää mielesi kehittämää tarinaa. Onko kyse oikeista esteistä? Vai vain siitä, ettet ole vielä antanut itsellesi lupaa yrittää?
Ja sitten, sen sijaan että jäätte pyörittelemään mahdollisuuksia teoriassa, valmentaja saattaa ehdottaa jotain konkreettista:
– Kirjoita liiketoimintasuunnitelma
– Soita yrittäjäystävällesi ja sovi lounas
– Tee budjettiluonnos ja tarkista mahdollinen starttiraha
Nämä pienet, selkeät tehtävät muuttavat pelon tekemiseksi. Ja tekeminen taas ruokkii itseluottamusta.
Lopulta kyse ei ole pelkästään tavoitteiden saavuttamisesta. Valmentajan antamat haasteet rakentavat sinulle jotain syvempää: itseluottamusta, toimijuuden tunnetta, uskoa siihen, että sinä voit muuttaa suuntaa – ja tehdä sen omilla ehdoillasi.
Ehkä se yritys ei synny ensi kuussa. Mutta se syntyy helpommin silloin, kun joku seisoo vieressä ja sanoo: “Minä tiedän, että pystyt. Nyt kokeillaan.”